PIKES tiedotteet ja tapahtumat Nurmes - Valtimo alueella

Murupolku

Sisältöjulkaisija

angle-left Metsäyrittäjyyden mahdollisuuksia

Metsäyrittäjyyden mahdollisuuksia

2000-luvun puolessa välissä metsässä tapahtuva metsurin työ nähtiin katoavana toimialana. Tarve on muuttunut. Metsäalalla on tehty isoja investointeja puun jatkojalostamiseen, joka näkyy lisääntyneenä metsänhoidollisena työnä ja puun kysynnän kasvuna. Näyttääkin siltä, että metsänhoidollisiin töihin tarvitaan lisää työvoimaa.

Yksityisen metsänomistajan näkökulmasta rahallisesti tuottavimpaan metsänhoitoon päästään hoitamalla metsiä, metsänhoitosuositusten mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että istutustyöt hoidetaan ajallaan, harvennukset tehdään oikea oppisesti ja mahdollinen ennakkoraivaus on suoritettu kohteella ennen metsätyökoneen saapumista. Taimikonhoidon rästit näyttävät kasvavan tulevaisuudessa Valtakunnan metsien inventoinnin mukaan. Näitä töitä on LUKE:n vuoden 2018 arvion mukaan tekemättä koko Suomessa noin 800 000 hehtaaria. Pinta-ala vastaa lähes puolta Pohjois-Karjalan maakunnan maa-alan kokonaispinta-alasta.

Tekemättömälle työlle on eri syitä. Metsätilat vaihtavat omistajaa useimmiten perheen tai suvun sisällä periytymällä. Hidas omistajanvaihdos vaikuttaa heikentävästi metsästä saataviin tuloihin, jos edellinen sukupolvi on jättänyt metsän hoitamatta tai jos uusi sukupolvi ei tiedä mitä metsäomaisuuden kanssa pitäisi tehdä. Esimerkiksi taimikonhoito voidaan kokea ikävänä ja raskaana työnä. Metsänomistajan näkökulmasta taimikonhoidon eteen ei haluta nähdä vaivaa, koska on todennäköistä, ettei itse pääse hyötymään työlle annetusta panoksesta.

Tällä hetkellä keskimääräinen metsänomistaja on Metlan mukaan yli 60-vuotias mies. Uudet metsänomistajat ovat useimmiten kaupungissa, kauempana metsätilasta asuvia henkilöitä. Tällöin omatoiminen metsänhoito voi vähentyä ja sitä kautta metsäpalveluyrittäjien tekemän metsänhoidon tarve kasvaa. Nuorempi sukupolvi on valmis maksamaan tehdystä työstä varsinkin, jos pääsevät itse mukaan hoitotoimenpiteiden suunnitteluun. Lisäksi uuden sukupolven ympäristö- ja luontoarvot ovat muuttumassa. Oma metsä nähdään sieltä saatavan taloudellisen hyödyn lisäksi virkistys- tai vapaa-ajan käyttökohteena.

Tästä muutoksesta hyvänä esimerkkinä on hevosmetsurien työ. Kevyemmällä kalustolla tehtävä työ on useimmiten metsänomistajalle kalliimpaa, mutta työn jälkeen jäljet maastossa ovat vähäisemmät. Nuorissa metsissä juuristovaurioita voidaan vähentää osaltaan tällä menetelmällä. Nuoremmalle sukupolvelle metsänomistajia ja pienemmälle kohteelle tällainen työtapa voi toimia varteenotettavana vaihtoehtona oman metsätilan hoidossa.

Metsäpalveluyrittäjä ei tule olemaan metsässä yksin. Digitaalisaatio on jo murtautunut lähes jokaisen metsurin kohdalla sähköisinä karttoina ja työajan seurantana. Sähköisten palvelujen käytöllä voidaan tarkistaa maastossa kuvioiden tietoja, rajoja tai tilavuuksia. Samalla saadaan käyttöön työtilaukset ja päästään tarkistamaan tarpeen vaatiessa metsäsertifikaattien määritelmät. Työtä saadaan tehostettua, kun asioita voidaan tarkistaa heti älypuhelimella ja paperiaineistoon tutkimiseen ei kulu niin pitkiä aikoja.

Tulevaisuus näyttää siltä, ettei 2000-luvun puolessa välissä peloteltu metsurikato ole tapahtumassa. Tilanne on jo nyt osaltaan huolestuttava, kun nykyinen metsäpalveluyrittäjä sukupolvi eläköityy ja uusia yrittäjiä ei ole tulossa. Tähän ongelmaan yritykset ovat vastanneet lisäämällä ulkomaisen työn määrää EU:n alueelta ja kouluttamalla itse metsureita omaan käyttöön. Kysymys kuuluukin mitä tapahtuu, jos ja kun vastaavasta työstä aloitetaan maksamaan lähtömaassa Suomen tason palkkaa?

Metsäisiä mietteitä kasasi yritysasiantuntija Juho Luostarinen, PIKES Oy

IFrame

PIKES UUTISET